Ikkunasta ulos katson
valkeaan peittynyt on maa
taivaalta sataa lunta
ja muistot viime talvesta
mieleen taas takaisin palaa.
Lumisotaa aina pienenä leikittiin
oltiin vapaita ja onnellisii
vihattiin ja rakastettiin toisiamme
ei meidän tarvinnu kestää yksin
vierellämme suojelusenkeleitä yötä päivää.
Pidettiin isän hartioita maailman korkeimpana paikkana
äiti oli meidän oma enkeli
sisarukset pahimpii vihollisii joita saattoi olla
isovanhemmat vanhoja, mutta todella rakkaita.
Murheita ei viellä tunnettu
ajateltiin vaan positiivisesti
uskottiin että kaikessa
on jotakin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti