Vuoden odotettu päivä.

Jouluna hallitsee rauha,

hiljaisuus täyttää kadut,

ihmiset yhdessä kotona,

avaamassa lahjojaan,

nauttimassa läheisyydestä,

iloitsee hetkestä kauniista,

ja lapset avaa lahjoja innoissaan,

ja nauravat suloisella äänellä,

hehkuttavat kun sai hienon lahjan,

nauttivat elämästä.

En ikinä unoha sua, vaikken sitä ääneen sanokkaan.

Mietitkö ikinä mitä kaikkea ympärilläs on,

sun katseessa on jotain outoa,

hymyilet suloisesti melkein aina,

en ikinä saa tulla luokses,

en ikinä uskalla,

haluaisin kovasti,

mutta sulla on oma elämä,

se on erillainen kun mun,

ei meistä vois tulla mitään,

et ees tiedä että oon olemassa,

sun mielessä pyörii ne kauniit, laihat tytöt,

mut ehkä niin on parempi,

muistan sun halauksen lämmön,

naurusi ihanan,

en välitä vaikka esität kovaa,

koska tiiän että oot sisimmästäs erillainen,

sellanen mistä tykkään,

oot ainutlaatuinen sellasena ku oikeesti oot,

älä anna minkään tuhota ittees,

oo vaan oma ittes.

Menneisyyttä ei saa pois, se pitää hyväksyä.

Miks usein jää miettimään omaa elämää,

ajattelee kaikkia virheitä,

vaikka pitäis iloita kaikista hyvistä asioista.

Kun miettii mitä kaikkea hyvää on kokenut,

alkaa väkisin hymyilemään,

ei voi sanoa etteikö joskus olisi ollut onnellinen.

Kun joskus elämä tuntuu vaikeelta,

eikä mikään meinaa ilahduttaa,

pitää ajatella menneisyyttä,

hyviä muistoja, rakkaita muistoja,

hetkiä mitä koki isovanhempien kanssa,

sisarusten kun oli pieni,

tai ensimmäisten ystävien.

Et tiedä kuinka paljon mulle merkitset.

En voi virheitäni peruuttaa

en voi tunteitani tukahduttaa

en tiedä mitä voisin tehdä

ajattelen vain sua

kaipaan sua vieläkin.

Oon koittanut unohtaa

mut se on mahdotonta

sun sanat, sun hölmöt jutut

aina mielessäni pyörii

en pysty päästämään susta irti

oot jotain mitä en voi ymmärtää

en voi kuvailla tätä tunnetta

tahdon takaisin vierelles

olla vain lämpöisessä sylissäs

jäädä ikuisesti siihen.

Sait mahdollisuuden monesti, enään et.

Et tainnut tajuta mitä tapahtu,

kaikki oli vaan peliä,

hetken hupia sulle vaan,

pysy poissa,

et oo enään osa mun elämää.

En tahdo takas menneeseen,

mul ei oo paluu lippua sinne,

voidaan me jutella,

voit luottaa muhun,

kyllä mäkin oikeesti luotan suhun,

mut se jää siihen,

ei meistä tuu enään mitään isompaa.

Sulla on oma elämä,

mullakin on omat suunitelmat,

älä yritä hajottaa tätä juttuu nyt,

näin on hyvä olla.

Ei saa luovuttaa, kaikille on ohjeet ja säännöt.

Joskus ei vaan jaksais,

tekis mieli luovuttaa antaa kaiken vaan olla,

mut se on kielletty,

joka päivä vaan tuskaa ja kidutusta,

ei oo mitään ilosta ollenkaan,

kaikki hyvä on poissa,

ainakin piilossa.

Yritän olla onnellinen,

sanon että kaikki hyvin,

mut oikeesti en jaksa enään tippaakaan,

oon kyllästyny tähän elämään,

haluun löytää tien pois,

löytää elämän valon,

mut se on mahotonta.

Mun pitää kärsii täs maailmas,

olla sellanen ku muut haluu,

jos haluun selvitä,

pitää pysyy hiljaa,

mut silti kaikki puhuu paskaa,

vaik en mitään oo tehny,

tätä maailmaa ei tuu ikinä ymmärtämään.

Sadut on satuja.

Kaikki toivoo onnellista loppua,

mut ei sellasta oo olemassa,

paitsi saduissa.

Saduissa eletään ikuisesti onnellisina yhdessä,

oikeesti viimeistään onni loppuu,

kun toinen lähtee pois,

saduissa ei oo riitoja,

saduissa ei näytetä oikeestaan huonoja puolia,

kaikki on niin hyvin,

kaikki kääntyy viellä hyväks.

En sano etteikö kaikki kääntyiks hyväks,

mut pitää tajuta että virheistä oppii,

jokainen tekee virheitä,

elämässä tulee paljon vastoinkäymisiä,

niistä pitää vaan päästä yli,

hyväksyä oma elämä,

ja itsensä,

kukaan ei saanut päättää millainen on.

Muistot kulkee mukana.

Ei unohtaminen oo niin helppoo,

etkö voi tajuta ettei kaikki oo hetkes ohi,

vaikka yrittäis poistaa elämäst,

kaikki palaa takas ajatuksiin,

olit sitten kaukana tai lähellä,

aina muistoissa,

sitä ei voi paeta.

Kysyt syytä miks näin tapahtu,

tajusit asioita väärin,

mut en mä sua syytä,

ehkä näin oli vaan parempi,

ei siit jutust ois muutenkaa mitään tullu,

kaikki oli,

vaan hetken hupi.

On aika jatkaa elämää,

ei pidä unohtaa,

pitää vaan hyväksyy menneisyys,

ja elää omana itsenään.