Ystäviä ilman ei voi elää.

Muistan ekan kerran kun tavattiin koulussa,

en tiedä miten mut jotenki vaan päädyttiin leikkimää yhes,

pian me oltiin jo parhait ystävii,

oltiin usein yhessä ja pidettiin hauskaa,

kaikki oli niin helppoo.

Nykyään mikään ei oo helppoo,

ei tulla niin hyvin toimeen kaikkien kanssa,

vihataan toisii vaikka vaan ulkonäön takii,

arvostellaan toisii huonommiks ku ite ollaan,

mut eihän me sitä muille kerrota.

Ihastutaan ihmisiin ulkonäön takii,

hehkutetaan kuinka paljon rakastaakaan sitä,

puhuu kokoajan siitä vaan,

'oi kuinka komee se olikaa tänää',

mietitään mitä mieltä se on,

mut siihen se vaan jääkin.

Nauretaan toisten mokille,

kuinka toista sattuu,

kun jotain pahaa tapahtuu siitä puhutaan kauan,

vaikkei se ees kuuluis meille.

Hyväksytään silti toisemme sellasina ku oomme,

vietetään paljon aikaa keskenämme,

salaisuuksia jaetaan eikä muille kerrota,

aina meil on vaan hauskaa,

mut osataan silti syvällisiä puhua keskenään,

voidaan luottaa.

I love my friends ♥.

Elän synkässä maailmassa.

Miks mun pitää elää täällä ?

kärsii jo näin nuorena helvetistä.

olla onneton koko elämän ajan.

Tiiän mul on monii tärkeit ihmisii,

ne tukis ja auttais mua varmasti,

joten mun pitäs olla onnellinen,

ja mun ei pitäs miettii kuolemaa,

oon liian nuori siihen.

Mitäs sitte jos oon nuori,

ehk en oo nähny elämää niin paljon,

mut harva tietää mitä oon kokenu,

mitä kaikkee oon joutunu tuntemaan,

mitä oon joutunu kattomaan.

Saatan ehkä näyttää onnelliselta,

oon tavallinen nuori,

mut kukaan ei tiiä kaikkea mitä sun sisällä on,

kaikkee sitä tuskaa,

kukaan ei voi kuvitella,

et tunnen suurta tuskaa.

Oon tottunu pitää kaiken sisällä,

en luota kovin moneen,

en kaipaa sääliä,

en tarvii apua,

koska en tiiä mitä haluun.

Liian heikko tänne maailmaan,

joku toinen ois voinu syntyy mun tilalle,

ja olla onnellinen.

 

Jos elämä loppuis huomenna ?

Entä jos mä en ookka tääl enää huomenna?

jos oon lähteny jonneki kauas,

enkä enää tuu takas ikinä.

jäiskö kukaan kaipaamaan,

huomaisiko kukaan ees.

Monesti tullu ajateltuu huonoja juttuja,

itsemurhia ja kaikkee mikä satuttaa,

vajonnu salaa huonoille teille,

sisällä on synkkää,

mut esitän onnellista,

en kerro kovinkaan monelle,

kuinka vitun paskaa mun elämä on.

En tiiä miten oon jaksanu tähän päivään asti,

jostai saanu aina pientä voimaa jaksaa,

mut välillä tää tunne on niin voimakas,

tekis mieli lopettaa kaikki,

tehä elämästä vitun paskaa,

lopettaa se kokonaan.

Jos elämä on paska, miksi elää sitä ?

 

Mullon sisin täynnä tuskaa.

Sanat ei oikeen voi kuvata tätä tunnetta,

joskus ajattelee et kyl täst selvitään,

mut kumminkin ei aidan yli päästä,

liian korkea, liian vaarallinen,

ei hengissä selvitä vois.

Liian surullinen yrittämään,

kyyneleet poskella liukuu,

elämänhalua ei juuri ollenkaan,

ei jaksais nousta ylös enään,

 haluis vaan jäädä siihen paikkaan,

jumittaa ikuisesti, antaa kaiken tuhoutua,

ei oo mitään menetettävää.

Mut eräs kaunis päivä,

tyttö taas aidan yli yrittää, 

saanut tukea ja voimaa kavereilta,

on tie vaarallinen,

mut toisella puolella odottaa jotain hyvää,

onnellinen elämä.

Murheita tulee aina vaan lisää,

mut pitää yrittää jaksaa,

kaikkien aitojen yli on reitti,

polku paljon parempaan,

elämään.

Vähän menneisyyttä muistellen taas..

Juu elikkä löysin mun vanha vihkon ja siin oli tosi surkeit tekstei mut ajattelin nyt kumminki kirjottaa ne tähän!

Se tunne mun sisälläin,

kasvaa päivä päivältä sua kohtaan,

en sitä myönnä aina,

mutta sul on mun sydän,

rakastan sua,

en voi unohtaa sun hymyä,

se on ihanin asia päällä maan,

jos voisin,

luokses tulisin ja halaisin.

Sanat ei riitä kertoon kuin rakas mulle oot,

suhun ensisilmällä ihastuin,

Ajattelen sua yötä päivää,

en sua mielestäin saa,

oot mulle se kaikkein tärkein. 

Unessa sut ensikertaa näin,

sitten koulun käytävällä vastaan kävelit,

onko tää totta vai pelkkää kuvitelmaa?

ootko se todella sä vai joku muu ?

tuu mun luo ja kerro onko tää totta,

rannalla sut näin,

heti rakastuin, 

ja nyt sua vain ajattelen.

Sun luokses kaipaan,

tarviin sua,

en pärjää täällä muuten,

voitko kiltisti tulla ja sanoo mulle jotain,

 ihan mitä vaan,

hymysi on korvaamaton,

silmäsi timantit,

rakastuin poikaan,

eli suhun.

Et voi aavistaa,

kuinka pahalta tuntuu rakastaa,

kun ei vastarakkautta saa,

mutta oma syy,

kun rakastuu.

En kiellä että oot ihana,

 en sano rakastavani,

tunnen rakastavani,

mut en sano sitä ääneen,

mulla ei riitä siihen rohkeutta,

ehkä sitten joskus,

jos viel vapaa oot,

sua rakastan.

Ei murehdita, elämä jatkuu.

Istuin autossa,

radiota kuunnellessa,

ajatusten maailmaan päädyin,

mietin mitä päättäisin,

kumpiko ois se oikee valinta,

joku biisi hetken kruunas,

en löytäny sitä biisii youtubest,

mut se sai mut päättämään.

Välitin oikeesti, mut ystäviä vain.

En valitse kumpaakaan,

oon liian nuori ja ei se kestäis,

harvat kestää,

ehkä sitte joskus,

vanhempana ja viisaampana,

löyän sen oikeen,

siihen hetkeen asti, 

oon onnellinen ihan näinkin.

Se oikea, on jossain, odottamassa minua.

 

Hylätä molemmat, vain toinen, ei kumpaaka?

Kuinka jollekkin voi käyän näin,

joutuu monesti tähän saman valinnan eteen,

olla yhtä neuvoton kuin viime kerralla,

ei oppinut viime kerralta mitään,

pettymään vain joutui,

ehkä tällä kertaa pitäis molemmat hylätä,

mut jos ei pysty edes toisesta,

niin miten pystyis sitten kummastakin..

Toinen on niin ihana,

aina naurattaa jutuillaan,

hymy nousee suulle,

vaikka ei sanois mitään,

huomaa vaan että nyt se tuli paikalle.

Mut huonoja puoliaki löytyy,

aina jos mul on huono päivä,

tai oon surullinen,

se ei voi hyväksyy sitä,

ihan ku en sais olla surullinen,

pitäs aina olla onnellinen..

mut seki oli kerran huonol tuulel,

ja mä hyväksyin sen,

odotin et seki mun huonot hyväksyis,

mut ei..

Toinen taas on ihana,

sen jutut on tosi herttasii, 

en voi olla hymyilemättä,

haluisin sen vierelle nukkumaan,

halata joka päivä ja kaikkee,

mut sit se tuntuu niin teeskentelijält,

sil on varmasti joku toinen,

joskus se huomioi mut,

varmaa sillon ku toinen lähteny.

Outoja nää molemmat,

kummassaki huonoja puolia,

mut kummaski sellasii mitä en haluis,

silti kummastaki tullu tosi tärkeit,

en tiiä et kuvittelenko vaan,

mut en tiiä mitä tunnen,

haluun jonnekki selvittää mun ajatukset.

Sama tunne valtaa joka ilta.

Sydän itkee suruaan,

hymy huulilta häviää,

kaipuun kaiku syttyy sydämeen,

kaikki mennyt tekee muuttoa takaisin,

mitään en voi ikinä unohtaa,

mutta haluun juosta niitä pakoon.

Edes hetken verran haluun,

olla jossain missä ei tiedetä mennyttä,

sellasta paikkaa ei tuu ikinä löytymään,

vai voiko sellanen olla jossain?

Salaisuuksien pesä on sydämessä,

kaikki ikävä sinne kätkeytyy,

vaikee päästää vapaaksi,

avata sydämen portti,

siin ei vois käyä hyvin,

kaikki näkis mahdollisuuden satuttaa lisää,

kärsin jo nyt tarpeeks,

joka päivä joku viiltää haavaa muhun,

niitä on mahotonta väistää,

ne vaan iskee nopeasti kuin salama,

ei varota vaan suoraan avuttoman kimppuun.

Joka ilta, kyynel poskelle vierähtää,

itku ei meinaa loppua millonkaan,

kunnes uneen nukahan,

unta en nää kuitenkaan,

en muista milloin olisin nähnyt unta,

ehkä painajaisia mutta ei muuta,

pahuus hallitsee elämääni,

oon liian heikko taistelemaan,

liikaa haavoitettu, ei parannuskeinoa.

Ehkä viellä joskus,

löytyy lääke näihin haavoihin,

ehkä tulevaisuudessa,

mutta entä jos ei silloinkaan?

Mun elämä ja ajatukset sekoo.

Ei ollut onnenpäivä tää,

itken itseni uneen,

mietin miks aina käy näin,

miksi joudun kärsimään,

miten vaikeeta on olla tyytyväinen.

Myönnän että en osaa päättää,

kadun aina jälkeenpäin,

ja yritän paikata asian uusiks,

tajuun aina että palaan takas samaan hetkeen,

mä en osaa päättää,

mikä voi auttaa tähän ?

mä en tiedä..

Yritän olla vahva muitten seurassa,

ehkä mä esitän,

koska en haluu paljastaa että oon heikko,

mut silti kaikki ajattelee et oon vitun heikko,

okei, en tiiä toisten ajatuksii,

jotenki kaikki tuntuu vaikeelta.

Vihaan itteeni todella paljon,

en oo tyytyväinen itteeni,

yritän välttää peiliin katsomista,

en haluu tietää kuinka rumalta näytän,

haluun olla näkymätön,

mut en tiiä haluisinko oikeesti.

Tiedät nimeni, mutta et tarinaani.

Ajatukset ollu murskaavia,

kukaan ei voi arvata,

kuinka rikki oikeesti oon.

Haluun olla onnellinen,

välillä saatan olla,

mut haluun sen olevan jokapäivästä.

Haluun nauraa kavereitten kanssa,

nauttii elämästä huolettomasta,

viellä ku voin olla vapaa.

Tunteet murskaa mut,

joskus tuntuu ku olisin yksin,

tiiän etten oo yksin,

mut kukaan ei auta mua,

tukea saattaa hieman.

Ajattelen asioita aivan liikaa,

otan jotkus asiat niin vakavasti,

seison yksin tiellä, 

hiljaisuudessa, tyhjyydessä,

oma elämä käsissä,

mut ilman tietoa mihin mennä.

Tarviin ihmisen johon luottaa,

jonka luokse voin mennä,

jonka kanssa nauraa,

tietää et seki välittää,

olla lähekkäin,

kertoo kuinka rakastan,

joku sellanen on tuolla jossain,

mut en tiiä missä,

haluun löytää sellasen ihmisen.

i want be happy

Mä en tiiä mitä tehä täs tilantees,

ennen ei tarvinu valita tälläsii,

vaihtoehtoi tulee koko aja lisää,

en enää hallitse tätä elämää,

en osaa painaa stoppii,

en osaa delettää asioita,

en sano ei,

jostai syystä se on vaikeeta,

mut muutenki on vaikeeta,

en vaan hallitse tätä elämää,

kaipaan ihmisiä,

jotka on jo noussu pilvien päälle,

niitten neuvoja jatkaa huomiseen,

hymyä ja onnea minkä aina sain,

nyt mul ei oo tääl ketään,

tai ehkä on,

mut oon liian muserrettu tajuumaan sen,

miks joku ei vois auttaa,

edes vähän, 

pienen hetken edes olla onnellinen.

Syvälle maan alle painuu tyttö hiljainen

Tää tunne on jotain uutta,

aivan erillaista,

ei tunne sanaa onni,

ei tunne armoa,

viiltelee sydämen särpäleiksi,

antaa haavojen suurentua,

kuolla hitaasti tuskassa,

ei elämä parane,

ei ainakaan vuosiin,

ehkä joskus viellä,

kaikki muuttuu,

palaa sydämeen onni,

voima jaksaa ylös,

mutta nyt eletään alhaalla,

maan alla yksin,

helvetissä.

Hyvä katoaa, huono tekee paluutaan

Kaikki menee päi mäntyy,

mistään en kiinni saa,

muut menee menojaan,

yksin istun jumittamassa,

odottamassa ikuisesti junaa,

josta aina tilaisuuden tullen myöhästyn,

ei auta mikään,

yksinäisyys on saanu vallan,

en huomaa ketään auttavaa,

ehkä en haluu huomata,

pelkään liikaa maailmaa,

haavoja tuhansia,

luottamus nollassa,

kaikki huonosti,

esitän kaikki hyvin,

kukaan ei tajuu,

ei ilmeistä, eleistä,

kaikki iha paskasti.