Onko rikos rakastua

En ennen huomannut,

hymyäsi,

ihanuuttasi,

nauruasi.

Mutta nyt olet siinä,

aivan vierelläni,

ja sitten tajuan,

kaikki ne vuodet,

olit yhdentekevä,

mutta nyt olet jotain muuta,

omalaatuista.

Ääneen en uskalla mitään sanoa,

tiedän että joudun pettymään,

en aijo tehdä tästä suurta juttua,

tää on ohimenevää,

eikö niin?

Jos ei, mä odotan sua,

sä saat tehdä alotteen,

jos vaan haluat.

Kun nään sut jossain,

huomaan ettet oo onnellinen,

et naura 'kavereittes' jutuille,

voisin melkeen sanoo että sul menee hermot niihin,

en tiedä oonko oikeessa,

mut sun katseessa on välillä surua,

mutta joskus jotain tunnetta,

en tiedä mitä oikeesti ajattelet,

vain sä tiedät sen.

Oothan täällä viellä huomenna

Kun vaan ajattelee muita,

ei joskus huomaa jotain erästä,

ensin ei tajua että hänkin on täällä,

aivan vierellä,

mutta kuitenkin näkymätön.

Monesti ollu lähekkäin,

ilman mitään kontaktia,

mutta yhtäkkiä tajuaa jotain outoa,

ensin ei edes meinaa ymmärtää,

kun alkaa tajuta,

ei tahdo uskoa sitä todeksi,

se on vain harha,

ei se voisi olla totta.

Kun sut huomasin,

tajusin että sussa on jotain erillaista,

monet kehuu ja tykkää,

itse en sano mitään erikoista,

mutta nyt,

ajatukset on eri mieltä,

en sano sitä ääneen,

sua ajattelen,

hetkeä kun oltiin lähekkäin,

yhdessä naurettiin,

oltiin rennosti,

kun katseemme kohtasi ensimmäistä kertaa,

en katsettani meinaa susta irti saada,

oot jotain erikoista,

jotain salaista.

Kaikkea ei ymmärrä, eikä edes tarvitse.

Viileys valtaa huoneen,

seinät jäätyy,

lunta on joka puolella,

yhdellä seinällä on iso peili,

en tiedä mikä se on,

en voi katsoa siihen,

en voi liikkua,

on liian kylmä.

Tunnen kuinka kehoni jäätyy,

en voi estää sitä,

olen täysin jäässä,

mutta yhtäkkiä en tunne enään kylmää,

tunne on poissa,

voin liikkuakin,

kävellä eteenpäin,

kohti peiliä.

Kun olen peilin lähellä,

astun sen eteen,

katson itseäni silmiin,

mietin,

mitä oikein tapahtuu, 

äkkiä katson taakse,

näen huoneeni,

se ei ole jäässä,

lunta ei ole missään.

Katson takaisin peiliin,

olen ihmeissäni,

kunnes näin jotain leijuvan ilmassa,

ojennan käteni,

kädelleni putoaa lumihiutale,

se ei jäätynyt heti,

näin kuinka kaunis se oli,

kunnes se suli pois,

mutta sen hetken,

sen lumihiutaleen kauneuden,

tulen muistamaan,

ikuisesti.

Mikä mua vaivaa ..

Mitä pitäis tehä kun ei tiedä mitä tehä,

tuntuu ettei voimat enää riitä,

en osaa enää hallita tunteita,

joskus vaan yhtäkkii muutun vihaseks,

hermostun, ahdistun,

haluun vaan pois,

alkaa masentaa koko elämä,

mitä mun pitäs tehä.

En osaa enään rentoutuu,

mietin mitä ihmiset mahtaa ajatella,

haluun vaan nopeesti pois ihmisten luota,

haluun päästä kotiin,

omaan huoneeseen masentumaan,

erkaannun vaan ihmisist,

mitä täs tilantees voi enää tehä.

Sydän alkaa hakkaa nopeemmin,

tulee kuuma tai kylmä,

tärisen,

ajattelen vaan miten voin päästä pois,

kiiruhdan pois.

Poissa nyt ja aina.

Kaipaan sun sanojas,

sitä tunnetta minkä sait aikaan,

eniten kaipaan sun positiivisuuttas,

et ikinä masentunu vaikka asiat ei onnistunu,

uskoin aina että kyllä kaikki järjestyy.

Jos olisin tienny että lähet,

en olisi riidelly ikinä,

olisin vierelläs ollut aina,

vain hyviä hetkiä viettänyt,

mutta nyt kun oot poissa,

kadun kaikkia virheitä,

oltas voitu olla onnellisii,

unohdettu riitely,

kuin sitä ei olis olemassakaan.

Pala mun sydämestä on sulla,

sä murskasit sen,

sydämes on aukko,

jota kukaan ei voi korjata,

vaikka haluaisi,

se on mahdotonta.

Valheet satuttaa enemmän.

Et sanonut sanaakaan,

yritit vaan päästä pois,

valheita mulle vain sanoit,

ensin en ollu varma valehtelitko,

mut kun kysyin,

sä sanoit valehdellees,

sillä hetkellä teki mieli itkeä,

yritin olla itkemättä,

mutta kyyneleet tuli,

en voinu sille mitään.

Jos et olis valehdellu,

ei me oltais nyt tässä,

tai no,

ei sua haittaa pätkääkä,

et välitä yhtään,

sulle kaikki oli vaan peliä,

en haluu enään ikinä kuulla susta,

hyvästi.

Mennyttä ei voi unohtaa, se on aina mukana.

Yritän kirjottaa asioita,

joskus on vaan vaikee kertoo,

ei löydy oikeita sanoja,

vaikka kuinka yrittäis.

Mielessä pyörii monia ajatuksia,

kaikki on sekasin,

liian monta juttuu mietittävänä,

en voi mitään unohtaa,

vaikka kuinka tekis mieli.

Aina välillä tekee mieli lähtee,

mennä jonneki kauas,

jos siel vaik ois helpompi olla,

alottaa alusta,

mut ei se oo mahollista,

kaikki jutut seuraa peräs,

menneisyyttä ei voi unohtaa,

vaikka yrittäis,

se on kuitenki aina mukana.

Aina ja ikuisesti vierelläs.

Muistatko vielä ne jotka ovat poissa,

kaipaatko heitä ikinä,

vai kaipaatko kenties todella paljon?

Toivot että he olisivat vieläkin elossa?

Kyllä he ovat elossa,

muistoissa,

sydämessä,

vierellä vaikkei sitä nää,

mutta he kaikki ovat luonasi ikuisesti,

eivät he katoa mihinkään,

he kuulevat sanasi,

kirjeesi,

ennen kaikkea,

he suojelevat sinua,

ovat omia enkeleitäsi,

toivovat kaikkea hyvää,

että jatkat elämää vaikka olisi vaikeaa,

koskaan ei saa luovuttaa,

mutta muista,

he rakastavat sinua,

aivan varmasti,

vaikka tekisit virheitä,

virheistä opitaan.