Kaikki ne kokemukset,
surulliset ja iloiset sellaset,
muistoissa tulee säilyyn.
ehkä tää on meiän tien tarkotus.
sä opetit mua tajuun asioita,
tuit mua tiukan paikan tullen,
en voi kiittää siitä ikinä tarpeeks.
Luulin et tää ois ikuista,
mut se oli vaan väliaikaista.
en haluis uskoo tätä,
ehkä mä kuvittelen vaan,
ei, ei, tää on täyttä totta,
suurta painajaista vaan.
taikamaassa oltiin onnellisii,
mut sit tyrin tän onnen.
en ikin tarkottanu niit pahoi sanoi,
et ikin voinu oikeesti antaa anteeks.
vaikka niin väitit,
ikuinen viha on sisälläs.
Kaipaamaan sun tukeas jään,
mut tää oli tarkoitus nyt.
yritän pysyy pystyssä,
niinku ekaa kertaa pyörää ajoin,
ilman tukea,
ilman apurenkaita.
polku on kivinen,
mut koitan pystyy pääseen siitä läpi.
Et ikin ollu mulle turha,
rakastin sua,
rakastan yhä sua,
mutta muistoissa.
anteeks kaikki viel,
en ikin ollu hyvä ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti