Ikinä ei saa luovuttaa

Missään hinnassa en susta luopuis,

en luopuis kenestää,

paitsi turhista huolista ja asioista,

mutta ne kuuluu elämään,

ei kukaan tietäisi onnen merkitystä,

jos huonoja päiviä ei olisi,

jos surua ei tunnettaisi.

Joskus itketään, joskus nauretaan,

rakastetaan ja vihataan,

aina emme ole onnellisia,

elämässä kuuluu taistella,

ystävistä jotka haluaa pitää vierellä,

vaikka mikä olisi,

tai ihan mitä vaan haluaa saavuttaa,

onnen eteen pitää tehdä töitä,

kärsimystä, 

mutta lopulta saa palkinnon,

pienen palan onnea.

Ilman sua, en olisi tässä juuri nyt.

Muistatko hetken,

kun tavattiin ekaa kertaa,

pidettiin toisiamme kädestä,

katsoin suoraan silmiisi,

ja näin suuren ilon,

onnen jota ei voisi edes sanoin kertoa,

ensimmäinen muistoni kanssasi,

niistä tuhansista mitä ollaan koettu,

se oli niistä rakkain.

 

Suljit minut usein syliisi,

pidit tiukasti kiinni,

suojelit kaikelta pahalta,

opetit mua,

opetit olemaan onnellinen,

nauttimaan elämästä.

 

En kerro tunteitani jokapäivä,

mutta se ei tarkoita ettenkö välittäisi,

muistot ovat sydämissämme,

eikä niitä pois saa,

ei niitä haluaisikaan unohtaa,

vaikka olisit kaukana,

olet aina lähellä, niin lähellä kun vaan voi olla,

sydämessä. 

 

Vaikeita aikoja on joskus, mutta pitää yrittää jatkaa elämää.

Voin vain miettiä,

miten tässä näin kävikään,

mutta en jaksa enään,

en haluu murehtii menneitä,

sitä kuinka parin turhan kaverin menetin,

miks tärkeitä ihmisiä menetin,

tuhoon vaan tulevaisuuteni,

teen itestäni just sellasen mitä vihaan,

mitä muissa ihmisissä haukun,

vaikka se sama on pian mussa.

En luo luottamusta toisiin ihmisiin,

se rikkoo heti kaiken, 

ajattelen aina pahinta,

en yritä edes elää,

pelkään että tuun petetyks, 

joten hajotan kaiken valmiiks,

rakennan suojamuurit ympärilleni.

On joitain ihmisiä joihin luotan,

mutta satutan niitäki,

en voi ymmärtää miks,

mun pitäis vaan nauttii elämästä,

vielä kun voin,

ystävien kanssa,

perheen kanssa,

kaikki lähtee luota joskus pois,

mut siihen asti pitäis nauttia.

Valheita valheen jälkeen ?

Sanotaan monia asioita

muttei niitä tärkeimpiä

salataan totuus

valheessa eletään

ollaan liian heikkoja totuus sanomaan.

Mihin katosi se kaikki

ne tunteet

suunitelmat

unelmat

ja lupaukset

eikö niillä ole enään arvoa

vai unohtuiko ne

vai oliko kaikki vain valhetta ?

Mikään ei koskaan palaa ennalleen

ei puhuta virheistämme ikinä

anteeksi ei osata pyytää

yritetään olla kovii

vaikka asiat on aivan toisin.

Kaikki haluaisi olla onnellisia.

Joskus on vaikea hymyillä,

ehkä pari sekunttia hymy nousee,

mutta katoaa heti.

Monet kysyvät,

miks et hymyile,

mikä sulla on,

en halua vastata siihen totuutta,

haluan kärsiä yksin.

Kaikki loppuu aikanaan,

mutta kuka jaksaa siihen asti,

kuka jaksaa rajalle,

jossa paha muuttuu hyväksi,

ei kovinkaan moni,

vain vahvimmat jaksaa,

heikot katoavat.

Everyone needs dreams.

Elämme tässä hetkessä,

tässä maailmassa,

omissa tarinoissamme,

yksin tai yhdessä.

Olemme onnellisia tai surullisia,

olemme silti tässä samassa maailmassa,

kaukana tai lähellä,

hengitämme samaa ilmaa,

unelmoimme monista asioista,

samoista tai eri,

haluamme kaikki olla onnellisia.

Jokainen tarvitsee elämäänsä

unelmia,

tavotteita,

ystäviä,

rakkautta,

epäonnistumisia,

lista on melkein loputon.

Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

En voi tulla luokses ja halata,

vaikka kuinka kovasti haluaisin,

se on vaan niin vaikeaa,

haluun sun luokses,

haluun puhua sulle,

tietää että sullon kaikki hyvin,

rakastaa sua,

tukea sua vaikeina aikoina.

En löydä oikeita sanoja mitä sanoa sulle,

ajattelen sua joka aamu, ilta,

toivon että olisit vierelläni,

että voisin halata sua jokapäivä, suudella,

sullon paikka mun sydämessä.

Satutin sua liian pahasti,

en voi käyttää luonnetta syynä,

mun pitäis osata ajattella ennenkun sanon mitään,

tai ehkä mua vaan pelottaa kaikki,

se kuinka paljon tunnet mua kohtaan,

tai ainakin tunsit.

Et vastaa mun viesteihin,

en tiedä mitä ajattelet,

en tiedä pitäisikö vain lähettää viestiä viestin jälkeen,

kaipaan sua liikaa,

mut en haluu pakottaa sua antaan anteeks,

mut en tiiä mitä pitäis tehä,

kumpa asuisit lähempänä,

voisin tulla luokses, 

kysyä kasvotusten kaikki kysymykset selviksi,

halata sua, kertoa kuinka paljon rakastan.

Elämän voi elää vain kerran, joten elä se kunnolla.

Muistatko hetken kun ensimmäistä kertaa nähtiin,

toisiamme silmiin katsottiin ja hymyiltiin,

ja kun sain vain vierelläsi olla,

kun sylisi niin lämmin aina oli,

vain sun olla sain,

oltiin nuorii ja onnellisii.

Aina välillä riideltiin,

mutta se kuuluu jokaiseen suhteeseen,

aina riidan jälkeen tajuaa kuinka toista rakastaakaan,

kuinka suuri osa elämää tietty henkilö on,

elämä ilman toista olisi mahdotonta.

Ollaan monta vuotta oltu yhdessä,

perustettu perhe,

kaikki muuttunu ihan erinlaiseks,

riitoja vaan enemmän,

hellyys jäänyt pois kuvioista,

mut kaikki muuttuu,

eihän mikään oo ikuista,

ei edes rakkaus,

vai onko ?

Välillä kaikki tuntuu sietämättömältä,

mutta entä se rakkaus?

Onko sitä enään ollenkaan,

vai miks kaiken pitäis loppuu,

monen monta riitaa on takana,

monen monta kaunista muistoa on takana,

kaikki muuttui silloin joskus, 

pitää miettiä voiko kaikki muuttua viellä toisenlaiseks,

pääasia on sen,

kunhan vain on onnellinen.

Ikinä ei oo myöhäistä muuttua, eikä se ole mahdotonta.

Viime vuonna en oikee ollu onnellinen,
petyin moniin ihmisiin, etenki itteeni,
hylkäsin unelmat, elin tavallaan paikallaa,
mut tänä vuonna aijon tehä toisin.

Aijon pitää unelmista kiinni,
toteuttaa ne vuorotellen,
hymyillä enemmän,
elää elämää.
Kaikki ei ehk muutu kerralla,
mut pienest muutoksest on hyvä alottaa.

Pidän kiinni tärkeistä asioista,
en ajattele muitten mielipideitä, 
ja vaikka mitä muuta,
kaikesta hyvästä kannattaa pitää kiinni,
elämän voi elää vaan kerran.

Kaiken muistaa ikuisesti, mut voi kääntää uuden sivun elämäs.

Tiiän sun tuskas, tiesin aina ettei sul oo kaikki hyvin,

en vaan halunnu sanoo sitä ääneen, en kehdannut,

monet riidat, pitkät kaudet erossa,

jopa niinä aikoine mietin miten sul menee,

halusin auttaa sua, en halunnu haastaa riitaa,

tiesin et sullon muutenki vaikeeta, mut en voinu enää mitään.

Et oo ainut jolla on vaikeeta,

ja tiiän että valitan liikaa, ehkä joskus ylireagoin,

mut ei tää elämä oo helppoo, 

kerron paljon, mutten ikinä kaikkea,

sanon että kaikki hyvin mut ei ne oikeesti oo,

ja monilla muillaki on vaikeeta,

viel vaikeempaa ku kukaa vois kuvitellakaan.

Tajuun myös et ihmiset muuttuu,

mut menneisyys on ain mukana,

sitä ei voi myydä, poistaa tai unohtaa,

se on vaa hyväksyttävä,

vaikka se on helvetin vaikeeta, 

jos jaksaa uskoo et kaikki järjestyy viel,

ni sillo niin tapahtuu.

Nyt alko uus vuos, 

on aika laittaa elämä järjestykseen,

ainakin pikku hiljaa,

kyl siihen pystyy kuka vaan, jopa sä.

kaikille aivan mahtavaa uutta vuotta 2013 ! 

muistetaa et vaikka joskus ois vaikeeta, 

siihen ei kaaduta kokonaa,

aina pääsee ylös.