Ja toinen purkaus.

Rakastan mun ystävii, muutamii kavereita. Kaikkein eniten niitä jotka jaksaa tukee mua vaikeina aikoina, ja mä en voi kiittää tarpeeks niitä. Missä ikinä meenkää, tuun ikuisesti muistamaan teiät, vaikken enään olis täällä, toivon että elätte eteenpäin, ilman mua. Muistakaa ne hyvät ajat, vaik huonojaki olis. Älkääkä syyttäkö itteenne siitä että lähdin, päätös oli mun, yksin mun. Mä en kestäny, mut toivon että te kestätte!