On pakko myöntää,
mua pelottaa,
pelkään päivää millo menetän
sen kaikkein rakkaimman ihmisen,
sitä millon kaikki muuttuu helvetiks.
Kadun sitä päivää millo tää alko,
olin aivan rajalla kuolemaan,
mut jostain syystä,
mun rohkeus loppu.
Oon ilonen et saan olla täs,
täällä maailmassa,
vaikka tää on kamalaa,
mä haluun elää tääl.
Haluun pitää rakkaista kii,
hankalaa se on,
ärsytän ja valitan,
ehkä pitää oppii elään yksin.
Oon liian erillainen,
tänne muiden joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti