torstai 5. heinäkuuta 2012

Tiedät nimeni, mutta et tarinaani.

Ajatukset ollu murskaavia,
kukaan ei voi arvata,
kuinka rikki oikeesti oon.

Haluun olla onnellinen,
välillä saatan olla,
mut haluun sen olevan jokapäivästä.
Haluun nauraa kavereitten kanssa,
nauttii elämästä huolettomasta,
viellä ku voin olla vapaa.


Tunteet murskaa mut,
joskus tuntuu ku olisin yksin,
tiiän etten oo yksin,
mut kukaan ei auta mua,
tukea saattaa hieman.

Ajattelen asioita aivan liikaa,
otan jotkus asiat niin vakavasti,
seison yksin tiellä, 
hiljaisuudessa, tyhjyydessä,
oma elämä käsissä,
mut ilman tietoa mihin mennä.

Tarviin ihmisen johon luottaa,
jonka luokse voin mennä,
jonka kanssa nauraa,
tietää et seki välittää,
olla lähekkäin,
kertoo kuinka rakastan,
joku sellanen on tuolla jossain,
mut en tiiä missä,
haluun löytää sellasen ihmisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti