Kuinka jollekkin voi käyän näin,
joutuu monesti tähän saman valinnan eteen,
olla yhtä neuvoton kuin viime kerralla,
ei oppinut viime kerralta mitään,
pettymään vain joutui,
ehkä tällä kertaa pitäis molemmat hylätä,
mut jos ei pysty edes toisesta,
niin miten pystyis sitten kummastakin..
Toinen on niin ihana,
aina naurattaa jutuillaan,
hymy nousee suulle,
vaikka ei sanois mitään,
huomaa vaan että nyt se tuli paikalle.
Mut huonoja puoliaki löytyy,
aina jos mul on huono päivä,
tai oon surullinen,
se ei voi hyväksyy sitä,
ihan ku en sais olla surullinen,
pitäs aina olla onnellinen..
mut seki oli kerran huonol tuulel,
ja mä hyväksyin sen,
odotin et seki mun huonot hyväksyis,
mut ei..
Toinen taas on ihana,
sen jutut on tosi herttasii,
en voi olla hymyilemättä,
haluisin sen vierelle nukkumaan,
halata joka päivä ja kaikkee,
mut sit se tuntuu niin teeskentelijält,
sil on varmasti joku toinen,
joskus se huomioi mut,
varmaa sillon ku toinen lähteny.
Outoja nää molemmat,
kummassaki huonoja puolia,
mut kummaski sellasii mitä en haluis,
silti kummastaki tullu tosi tärkeit,
en tiiä et kuvittelenko vaan,
mut en tiiä mitä tunnen,
haluun jonnekki selvittää mun ajatukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti