Viileys valtaa huoneen,
seinät jäätyy,
lunta on joka puolella,
yhdellä seinällä on iso peili,
en tiedä mikä se on,
en voi katsoa siihen,
en voi liikkua,
on liian kylmä.
Tunnen kuinka kehoni jäätyy,
en voi estää sitä,
olen täysin jäässä,
mutta yhtäkkiä en tunne enään kylmää,
tunne on poissa,
voin liikkuakin,
kävellä eteenpäin,
kohti peiliä.
Kun olen peilin lähellä,
astun sen eteen,
katson itseäni silmiin,
mietin,
mitä oikein tapahtuu,
äkkiä katson taakse,
näen huoneeni,
se ei ole jäässä,
lunta ei ole missään.
Katson takaisin peiliin,
olen ihmeissäni,
kunnes näin jotain leijuvan ilmassa,
ojennan käteni,
kädelleni putoaa lumihiutale,
se ei jäätynyt heti,
näin kuinka kaunis se oli,
kunnes se suli pois,
mutta sen hetken,
sen lumihiutaleen kauneuden,
tulen muistamaan,
ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti