Yks solmu auki, ni kaikki aukee vuorollaan.

Oon täs vähä miettiny kaikkee mitä on tapahtunu lyhyes ajas,

kaikki ei oo todellakaa menny hyvin,

mut yritän olla niinku mitää ei tapahtuis,

en kerro ääneen kellekkään kuinka paha mun on olla,

en vaan jaksa nyt sitä ku kaikki sanoo 'kyl kaikki viel hyväks muuttuu',

se ei oo todellakaan totta,

mitään hyvää ei tapahu ku satuttaa toista.

Iha tyhmää ku ikinä ei tajuu kui paljo toisest välittää,

vast ku sitä satuttaa ja kaikki on mennyttä,

mut kaiken eteen pitää tehä töitä,

entä jos vaan ei jaksa tehä mitään,

vaik kuinka haluis, mut ei vaan pysty,

jos tekee hidasta, mut kivuliasta kuolemaa.

Sanon aina kaiken väärin, enkä osaa päättää,

ennen kaikki oli ihan toisin,

mut nyt kaikki on iha sekasin,

en oo mitää tietoo mitä tehä,

mitä ajatella, mikä on oikein ja mikä väärin,

haluun vaa olla onnellinen,

niin ettei ketää tarvis satuttaa,

mut se tuntuu olevan mahotonta.

Ehk joskus saadaa joku solmu selvitettyy,

mut kaikki ei muutu hyväks,

ei, vaikka kuinka haluis,

aina tulee lisää viiltoja sydämee.