Jos ajattelen menneisyyttä,
päädyn aikaan kun olin onnellinen,
aikaan kun olin onneton.
Pienenä saatto hymyillä joka päivä,
olla huoleton ja onnellinen oikeesti.
Kun ikää tuli lisää,
saapui synkkä aika elämään,
synkkä tie on pitkä,
siinä astelen vielläkin.
Mut mä aijon päästä valoon,
hyvään, onnelliseen elämään,
mut siihen tarvii voimaa,
ja todella paljon aikaa,
en ehkä tänään tai huomenna oo valmis nousemaan,
mut vannon että viellä joku päivä..
Mä nousen ylös maan päälle viel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti