sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Anteeks ehkä antaisin, koskaan en unohtais.


Sade, kuvaa mun mieltä nyt,
tahdon vaan itkee surua,
en pysty hymyilemään,
en voi puhuu sulle nyt,
haluun selvittää itekseen,
mitä mä haluun.

Me suuniteltiin tulevaa,
kerrottiin asioita,
saatoin suhun luottaa,
tajusin virheen,
olis pitäny lähtee jo aiemmin,
ei olis ikinä pitäny tutustuu suhun.


Moni virhe tajutaan jälkeenpäin,
mul on niitä liian monta,
haluun nyt vaan itkee,
jahk jalat kantaa,
lähen pois,
ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti