Voin vain miettiä,
miten tässä näin kävikään,
mutta en jaksa enään,
en haluu murehtii menneitä,
sitä kuinka parin turhan kaverin menetin,
miks tärkeitä ihmisiä menetin,
tuhoon vaan tulevaisuuteni,
teen itestäni just sellasen mitä vihaan,
mitä muissa ihmisissä haukun,
vaikka se sama on pian mussa.
En luo luottamusta toisiin ihmisiin,
se rikkoo heti kaiken,
ajattelen aina pahinta,
en yritä edes elää,
pelkään että tuun petetyks,
joten hajotan kaiken valmiiks,
rakennan suojamuurit ympärilleni.
On joitain ihmisiä joihin luotan,
mutta satutan niitäki,
en voi ymmärtää miks,
mun pitäis vaan nauttii elämästä,
vielä kun voin,
ystävien kanssa,
perheen kanssa,
kaikki lähtee luota joskus pois,
mut siihen asti pitäis nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti