Entä kun voimat jo loppuu,
ei jaksais enään hengittää kertaakaan,
vihaa liikaa kaikkee,
kaikki on vaan liian vaikeeta,
elämänhalu kadonnut kokonaan.
Sanotaan että kaikki järjestyy,
entä jos ei järjestykkään,
jos kaikki musertuu aina vuorotellen,
kunnes on valmis luovuttamaan,
hidas kuolema on kivuliainta,
Jos saisin valita,
en antais kenenkään kärsii tätä,
samaa tuskaa minkä kokea saan,
tää on suoraan kuin helvetistä.
Iltaisin itken itteni uneen,
ajattelen liikaa asioita,
pelkään liikaa,
en osaa rentoutua,
olla välittämättä,
se on vaikeeta.


Ei ne voimat lopu, anna ittelles aikaa..Tiedän noi tunteet ihan liian hyvin itsekkin.
VastaaPoistaVoimia sinne <3