Kuinka moni muistaa sen kun oltiin pienii,
leikittiin ulkona sisarusten kanssa,
tai kavereitten kanssa,
oltiin huolettomii ja onnellisii,
toteltiin vanhempia aina kiltisti,
ei tunnettu tuskaa.
Lapsena oli niin helppoo olla onnellinen,
sai helposti uusii kavereita,
ketään ei syrjitty tai kiusattu tahallaan.
Keinuilla kovaa keinuttiin,
luultiin että lennetään korkeella,
vain mielikuvitus oli rajana leikeissä,
riideltiin ehkä siitä,
kuka saisi leikkiä ketäkin.
Miten sitten vanhana mummona tai pappana,
ollaan voimattomii ja yksinäisii,
kuullaan kun nuoret vaan dissaa.
Koskaan ei voi tietää milloin kuolee,
sydänkohtaukseen tai johonkin muuhun,
kuka huolehtii vanhoista,
entä sitten kun olemme itse vanhoja,
silloin tajutaan kuinka ilkeitä oltiinkaan.
Mut se on totta että nuoruudesta pitää nauttii,
elää hetki kerrallaan,
vastoinkäymiset kuuluu elämään,
mut se on vaikeeta,
sitä haluu luovuttaa mut on pakko jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti