Haluun ihan ekana pyytää anteeks,
mun ei koskaan ollu tarkotus loukata sua,
tiiän ettei menneisyyttä voi unohtaa,
en pysty siihen itekkään.
Aina kun sut nään koulussa,
tekis mieli tulla sun luokses,
mut jos sä huomaat mut,
sä katot sillee ku haluisit ettei mua olis,
ettet haluis tuntee mua,
ehkä mä kuvittelen kaiken,
mut siltä must vaan tuntuu.
Tiiän ja ymmärrän ettei sulla oo helppoo,
mutta ei oo kenelläkään muullakaan,
jos haluut unohtaa,
tuu sanoon se mulle suoraa,
se helpottais tätä hetkee,
vaikka se satuttaa ihan helvetisti,
ni se on totuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti