Kun ajattelen sua, kaipaan sun ihania sanoja,
kuinka ihanaa se vois ollakaan,
jos vierelläni oisit juuri nyt,
se kaikki tuntuis vain ihanalta unelmalta,
mut mikään ei vois olla sen parempaa,
rakastan sua.
Mut en voi olla miettimättä,
mitä jos et hyväksy mua tälläsenä,
entä jos en oo sellanen ku sä haluisit,
ja entä jos sä satutat mua vaan,
tai mä satutan sua, koska pelkään.
Kun luen mun tekstejä susta,
ja luen aina uudelleen meiän keskustelut,
tajuun kuinka ihana sä ootkaan,
mun pitäis olla onnellinen,
mut en tajuu miks se on vaikeeta,
mut se ei tarkota etten rakastais sua,
koska en vois elää enään ilman sua.
Ehkä mun on vaikee astuu askel eteenpäin,
mut must tuntuu et haluun tehä niin,
jos sä vaan lupaat pysyy vierelläin,
ja oot rehellinen mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti