Muistatko viellä sen päivän kun ekan kerran nähtiin,
siitä hetkestä asti oltiin parhaita ystävii.
Nähtiin aina kun mahollista,
leikittiin, naurettiin ja oltiin onnellisii yhdessä.
Luvattiin että ollaan ikuisesti bestiksii,
tehtiin toisillemme siitä merkit,
mitkä muistuttaa ikuisesti että oltiin hyvii ystävii.
Mutta tuli myrsky,
se haavoitti meiän välejä,
mut kyl me silti sovittiin,
kunnes tuli isompi myrsky,
ei siitä selvitty heti,
vasta parin vuoden päästä.
Sen jälkeen oltiin vaan kavereita,
ei hyviä sellaisia vaikka kuinka sanottiin,
musta tuntu et kaikki oli ihan sirpaleina.
Sitten tuli hyvä hetki,
oltiin taas hyvii kavereit,
saatettiin luottaa ja nauraa yhdessä taas,
mut se ei kestänyt kauaa.
Entä tää nykyhetki,
kuinka tää tälläseks tuli,
jos kaikki olisi tapahtunut toisin,
millainen nykyhetki olisi?
Sitä en koskaan saa tietää,
mikään ei koskaan palaa ennalleen,
se on varmaa.
Tiiän että oon monesti sanonut tän,
mut haluun sanoo viellä kerran,
Anteeks kaikki paha mitä aikaan sain,
petin sut aina uudelleen.
Anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti