Jotain niin kaunista, yhtäkkia tuhoutuu,
en osaa ymmärtää, mikä meni pieleen.
En ajattele ennenkuin sanon,
kadun aina jälkeenpäin, en voi sille mitään.
Yritän kestää omat virheet,
hetken kadun, sitten yritän jatkaa eteenpäin,
en kiellä, ettenkö miettis anteeksipyyntöö,
en vaan enään kerta kaikkiaan osaa mitään.
Kaipaan sitä aikaa kun naurettiin, seottiin yhessä,
kuinka salaisuuksia jaettiin, murheet jaettiin,
oltiin hyviä ystäviä, tunnettu kuin 100vuotta,
tuettiin ja samassa veneessä jumitettiin.
Kesä kun jätkiä kateltiin,
oltiin vapaita ja ihastuksia stalkattiin,
talvella seurattiin jotain ihan randomii kotiin,
itkettiin, naurettiin, oltiin onnellisii jätkien takii,
melkein kaikki jaettiin.
Syötiin iso pizza kahdestaan,
koko purkki jäätelöä syksyllä,
puoliks aina herkut ostettiin,
pyöräiltiin yhdessä pitkä matka rannalle,
miks näit muistoi on niin paljon?
Tiiän et kaikki on menetetty,
typerien virheitteni takii,
anteeks jos loukkasin,
en sano ääneen anteeks,
mut toivon,
et oot onnellinen,
ja ehk joskus vanhoina kuulumisii vaihetaan,
Rakas, vanha, ystävä ♥.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti