Muistan kun ensi kertaa sut tapasin,
tunsin sisälläin jotain aivan uutta,
koskaan ennen sellaista tuntenut.
Tutustuttiin, ihastuttiin & rakastuttiin,
ruvettiin seurustelemaan,
oltiin yhdessä onnellisii,
sanottiin ollaan ikuisesti yhdessä,
ensi kertaa sanoin tosissani 'rakastan sua'.
Kuukausia kului nopeasti,
rakastuin päivä päivältä vaan enemmän,
halusin vaan sun vierelläs olla,
mutta silti jokin tunne sisälläni,
sai minut epävarmaksi.
Eräänä päivänä,
heräsin aikaisin aamulla,
mietin meitä kahta,
en ymmärrä vieläkään,
miten päädyin päättämään,
että se kaikki oli ohi.
Tänään,
mä itkin itseni uneen,
kadun sitä kun sut jätin,
siitä on jo kauan,
mutta silti sulla on paikka sydämessäni,
haluisin palata ajasta taaksepäin,
sut haluisin takas,
mut ei,
mun pitää elää näin,
kestää tää kipu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti